Aloitin tänään uuden harrastuksen, polkukävelyn. Se on tavallaan polkujuoksun pikkusisko tai -veli. Pärjäsin vallan mainiosti vanhoilla lenkkitossuillani – ilman polku-urheiluun markkinoituja välineitä.
Polkujuoksu on saavuttanut Suomessa jo suuren suosion. Lajissa järjestetään MM-kisojakin. Ja millainen tämä uutiskynnyksenkin ylittänyt laji oikein on? Ymmärtääkseni sitä harrastetaan juoksemalla polkuja pitkin metsässä jalassa polkujuoksuun suunnitellut tossut. Sitä voi harrastaa yksin tai ryhmässä.
Aika moni meistä on varmaan tätä uutta ja ihmeellistä lajia harrastanut koko elämänsä. Minä ainakin lapsena juoksentelin metsässä polkuja pitkin, välillä yksin ja välillä kavereiden kanssa. Minulla ei tosin ollut jaloissani polkujen juoksemiseen suunniteltuja jalkineita. Kesäisin juostiin tennareilla tai paljain jaloin. Talvella jaloissa olivat talvikengät, joskus olivat monotkin unohtuneet jalkaan hiihtolenkin jälkeen. Niin sitä vaan kirmailtiin pitkin polkuja ja illalla palattiin kuraisina kotiin.
Tekeekö välineet tästä lajista jotenkin erikoisen vai ovatko ihmiset tosiaankin niin vieraantuneet luonnossa liikkumisesta, etteivät ole koskaan juosseet metsän polkuja pitkin? Luulen, että kyseessä on hyväksi havaittu asia, jota nyt yritetään elvyttää erilaisin markkinatempauksin. On siinä ollut liikuntapuolen markkinointi-ihmisillä taas tekemistä, kun yrittävät tehdä satoja vuosia käytössä olleesta lajista nykyihmisten maailmankuvaan sopivan, mediaseksikkään ja eheyttävän liikuntamuodon.